Mesenaatti tarkoittaa

Kun ihastut taideteokseen, lumoudut konsertissa tai kuulet kiehtovasta uudesta tutkimuksesta, kenen työstä sinä kiität? Useimmiten esiin nousevat taiteilijat, muusikot tai tutkijat – eikä syyttä. Mutta harvemmin muistamme yhtä tärkeää, usein näkymättömissä olevaa toimijaa: mesenaattia.

Mikä mesenaatti oikein on, ja miksi heitä tarvitaan yhä tänäkin päivänä? Sukelletaan mesenaattisuuden historiaan ja nykyhetkeen – tähän vaikuttavaan, mutta usein unohdettuun kulttuuritukemisen muotoon.

Mitä mesenaatti tarkoittaa?

Sana “mesenaatti” ei ole uusi keksintö, vaan sen juuret yltävät antiikin Roomaan. Gaius Maecenas – Roomalainen valtiomies ja keisari Augustuksen neuvonantaja – jäi historiaan erityisesti taiteen ja kirjallisuuden tukijana. Hän tarjosi turvaa ja resursseja muun muassa runoilijoille Horatiukselle ja Vergiliukselle. Siitä lähtien ”mesenaatti” on tarkoittanut henkilöä tai tahoa, joka omalla panoksellaan mahdollistaa luovan tai tieteellisen työn toteutumisen.

Nykykielessä mesenaatti voi olla kuka tahansa, joka tukee taiteilijoita, tutkijoita tai luovan alan ammattilaisia – usein taloudellisesti, mutta ei yksin rahalla. Tuki voi olla myös verkostoja, näkyvyyttä tai edes henkistä hyväksyntää, joka antaa tekijälle mahdollisuuden keskittyä oleelliseen: luomiseen.

Mesenaatti vs. sponsori – mikä ero?

Toisin kuin sponsoroinnissa, jossa yritys saa usein näkyvyyttä vastineeksi tuestaan, mesenaatti toimii usein ilman suoraa hyötyä itselleen. Hän investoi kulttuuriin tai tieteeseen, koska uskoo siihen – ei siksi, että se toisi markkinahyötyä.

Mesenaatin rooli historian saatossa

Historiallisesti mesenaatit ovat olleet merkittäviä vaikuttajia, jotka ovat edesauttaneet taiteen ja tieteen kehitystä käänteentekevällä tavalla. Ajattele renessanssia: ilman Medicien perhettä ei meillä ehkä olisi Michelangelon Sikstuksen kappelin freskoja tai Leonardo da Vincin maalauksia. He tarjosivat taiteilijoille paitsi toimeentuloa myös arvostusta ja mahdollisuuden tehdä suurta taidetta ilman rahan huolta.

Vuosien saatossa mesenaattius on muuttanut muotoaan. Yksityisten lahjoittajien rinnalle ovat nousseet säätiöt, kulttuurirahastot ja valtiolliset toimijat. Mesenaattisuuden periaate on kuitenkin pysynyt samana: usko siihen, että kulttuuri, tiede ja sivistys ovat tukemisen arvoisia.

Mesenaatti Suomessa – tukemisen perinne elää vahvana

Suomessa mesenaattius ei ole jäänyt yksittäisiin esimerkkeihin – meillä on oma, vahva perinteemme tukemisen kulttuurista.

Tunnettuja suomalaisia mesenaatteja:

• Amos Anderson – lehtimoguli, joka perusti Suomeen vuonna 1965 avautuneen taidemuseon omien kokoelmiensa ympärille.
• Alfred Kordelin – liikemies, jonka perustama säätiö tukee yhä nykyään suomalaisia tutkijoita ja taiteilijoita.
• Emil Aaltonen – teollisuusmies, joka tuki koulutusta ja kulttuuria perustamallaan säätiöllä.
• Maire Gullichsen – modernin taiteen puolestapuhuja ja yksi Artekin perustajista.
• Sara Hildén – intohimoinen taiteenkerääjä, jonka kokoelma muodostaa nykyään Sara Hildénin taidemuseon perustan.

Heidän jäljillään toimii edelleen lukemattomia suomalaisia säätiöitä ja rahastoja, kuten Koneen Säätiö, Saastamoisen säätiö ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Nämä organisaatiot jakavat vuosittain miljoonia euroja taiteen ja tieteen hyväksi – tuoden esiin, että mesenaattisuus elää ja voi hyvin.

Kuka voi olla nykypäivän mesenaatti?

Yllättävää ehkä, mutta oikeasti kuka tahansa meistä voi olla oman aikamme pienmesenaatti.

• Ostatko taiteilijan teoksen suoraan hänen työhuoneeltaan?
• Lahjoitatko paikallisen kulttuuritoimijan keräykseen?
• Osallistutko joukkorahoituskampanjaan, jolla toteutetaan dokumenttielokuva tai näyttely?

Jokainen näistä teoista on modernia mesenaattisuutta. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon saat rahaa tai vaikutusvaltaa, vaan tahdosta tukea kulttuuria ja luovaa työtä.

Jopa pelkkä näkyvyyden jakaminen sosiaalisessa mediassa tai luovan ihmisen tukeminen kannustuksen sanoin voi olla henkistä mesenaattisuutta. Luovassa työssä pienikin tuki voi olla ratkaiseva.

Mesenaatit osana kulttuuritarinaa

On kiinnostavaa huomata, että myös media on pikkuhiljaa tuonut mesenaattien tarinoita esiin. Esimerkkinä tästä toimii dokumenttielokuva Mesenaatti, joka kertoo Sara Hildénin vaikuttavasta panoksesta suomalaiseen kulttuurikenttään.

Dokumentti toimii muistutuksena siitä, kuinka yksittäinen ihminen voi jättää pysyvän jäljen taidemaailmaan – jopa kokonaisen museon verran.

Miksi mesenaatit ovat yhä tarpeellisia?

Vaikka moni luova ala on digitalisoitunut ja arkipäiväistynyt, uusien teosten ja tutkimusten tekeminen vaatii edelleen aikaa, rahaa ja resursseja. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tarjota tätä tukea, mutta jokaisella, joka sen tekee – olipa sitten kyseessä suuri säätiö tai yksittäinen tukija – on konkreettinen vaikutus meidän yhteiseen tulevaisuuteemme.

Kulttuuri ja tiede eivät synny tyhjiössä. Ne tarvitsevat rahoituksen lisäksi suojelijoita, uskaltajia ja uskojia – juuri sellaisia ihmisiä, joita mesenaatit edustavat.

Yhteenveto: Mesenaatti on enemmän kuin rahoittaja

Mesenaatti tarkoittaa enemmän kuin pelkkää taloudellista tukijaa – hän on kulttuurin mahdollistaja, näkymätön sankari, joka sijoittaa tulevaisuuteen. Olipa kyseessä antiikin ajan Gaius Maecenas, suomalainen säätiö tai tavallinen ihminen, joka tukee paikallista taideprojektia: jokainen mesenaattiteko on osa suurempaa tarinaa.

Seuraavan kerran kun kohtaat teoksen, joka todella koskettaa, pysähdy hetkeksi pohtimaan. Kuka tämän mahdollisti? On hyvin mahdollista, että taiteilijan tai tutkijan taustalla seisoi – hiljaisesti mutta päättäväisesti – yksi tärkeimmistä kulttuurimme rakentajista: mesenaatti.

Mesenaattisuus ei ole katoava perinne – päinvastoin. Se on elävä osa kulttuuriekosysteemiämme, joka kaipaa jatkuvaa vahvistusta ja yhteistä arvostusta.